Tänään kuolasin vieressä kädet syyhyten, kun pojat valmisti keittiön kaapistoa.
Katselin kuinka näppärästi käy tappien teko Dominokoneella ja hyllynreikien teko… Siis verrattuna koulun monikaraan.
Hämmästelin nopeutta, jolla työ tehtiin ja tarkkuutta.
Tuon minäkin haluan oppia.
Oli hienoa katsella mestarin työskentelyä.
Siinäkin oppii. Tosi paljon.
Sain valmiiksi lipaston ja aloitin tuolin työstöä.
Verhoilut pois, hionta, hajonneiden osien korjaus ja pakkelointi tiedossa.
Muutama väli töissäkin ja pääsin myös työstämään ostamaani tikarin kahvaa eteenpäin.
Olen siis ottanut omia täytetöitä mukaan, jos tulee tyhjiä hetkiä, että pomoilla on asiakas ja minulla työt valmiit.
Tältä päivältä kuvat puuttuu ja raportti on lyhyt.
Kamera jäi kotiin ja kännykkä latauksessa…
Oli mukava päivä.
Kovasti kyseltiin, että miten menee.
Minusta hyvin.
Harmittaa, että olen omasta mielestäni hidas ja asioiden miettiminen vie aikaa.
Työt ovat tosi haasteellisia ja päivät menevät ihan hujauksessa.
Vanhat huonekalut ovat niin hauraita.
Mitä vaan voi tulla matkan varrella vastaan.
Tänään muun muassa 5 penniä vuodelta 1976- hauskaa sama vuosi, kuin minulla.
Pelkään koko jana vioittavani vanhoja kalusteita ja tekeväni virheitä, jotka vaikuttavat jälleenmyyntiarvoon.
Vastuu harjoittelijalle on suuri, kun saa asiakastyön työstettäväksi.
Onneksi vain helppoja….
Jotta sitten osaa jatkossa paremmin.
Ja virheisiin puututaan.
Välillä oikein hävettää…
Mutta se kai on työharjoittelun tarkoitus.
Oppia joka päivä uutta.
Nyt viikon lopulla alkaa jo painaa vähän tahti, mutta sinnikkäästi vain, kun teen mukana se nopeus ja tarkkuus tulee sieltä.
Työtahtiin kyllä tottuu, kun vaan tekee.
Ja mukavaa saada kehuja.
Tuntuu hienolta onnistua.
Huomenna eka työviikko takana.
