Puusepän Blogi

Viikko jo puolessa välissä.
Päivät menee kuin siivillä.
Omistajamme Samuli ja lähin ohjaajani Jarno ovat olleet alkuviikon kohteessa töissä.
Minulle jätettiin torstaina pitkä lista tekemistä lappujen kanssa ja niitä sitten tehtailimme yhdessä Pekan kanssa.

On mukavaa päästä näkemään, kuinka erilaiset ihmiset tekevät samoja työvaiheita.
Työ on todellakin luovaa sanan parhaassa merkityksessä.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa liimata ja korjata vanhaa pöytää tai tuolia.
Olen iloinen siitä, että tietoa jaetaan niin auliisti ja minut on hyväksytty mukaan porukkaan.

Myös verhoilupuolella on kesätyöntekijä ja on mukavaa, kun töissä on myös naisseuraa.
Naispuuseppä taitaa olla edelleen hiukan kummajainen.

Alkuvikko on pitänyt sisällään toinen toistaan haasteellisempia, erikoisempia ja hauskempia työtehtäviä.
En ihan ensimmäiseksi uskonut puusepän olevan myös lukkoseppä, metalliseppä ja mitä muuta.

Viime viikolla aloitettu viilupöydän korjaus on nyt valmis, mutta kuvat kertokoot puolestaan.
Lukossa olleet ovet piti saada auki.
Ei ollut avainta.
Ensin murrettiin lukko, jonka jälkeen vanhoihin lukkoihin tehtiin uudet avaimet.
Puuseppä taipuu aika moneen.

Pitkästä listasta riittäisi kuvakavalkaadia vaikka kilometriksi.

Ahkerana kuvaajana ja työn ja oppimisen ilosta olen kuvannut työvaiheita, niin, että uuden muistikortin hankinta taitaa kohta olla jo ajankohtainen.

Eniten olen ollut innoissani petsauksen uusista tuulista.

Koululla petsaus tehtiinpensselillä ja märällä rätillä ja työ oli vähintäänkin sotkuista.
Uusi tapa tehdä on siisti, nopea  ja mieleinen.
Ei valumia, ei ylimääräisiä petsejä päätypuussa.
Todella näppärä ja erittäin hyvä niksi pintakäsittelyyn.

Näillä mietteillä ja hyvillä mielin nukkumaan.

Huomenna pojat aamusella verstaalla antamassa uuden listan…
Kaikki tehtävät on tehty.