Aamu alkoi edellisten päivien töillä. Hion maalauskuntoon tuolin sarjat. Mukavaa ja haasteellista, kun on kyse vanhasta huonekalusta, josta pitää saada uusi juttu.
Jännä tämän päivän huomio oli, että olen selkeästi oppinut käyttämään epäkeskoa.
Tänään jatkui hienojen tuolien työstämien. Ne karhennettiin seuraavaa käsittelyä varten ja hiomani pöydän kansi tuli maalaamosta näytille…
Siitä tulee upea!
Minulle annettiin tämä lipasto. Että hio puulle asti.
Osittain viilutettua…
Pelkään kovasti viilun hiomista, se kun menee niin helposti vain yhdellä väärällä kädenliikkeellä pilalle.
Ei siinä rohkeana töihin.
Alusta loppuun… Mihin nyt tänään pääsin.
Olen iloinen ja ylpeäomasta kädenjäljestäni.
Ja sain pusun lounastauolla Siirikoiralta.
Niin ihania, ystävällisiä ja hyvin hoidettuja lapsukaisia.
Verhoilupuolen ihmisen kanssa vaihdettiin tänään montakin sanaa ja alkujännitys alkaa jo laukeamaan.
Suurella kiitollisuudella otin vastaan minulle annetun luottamuksen.
Olin yksin verstaalla viimeiset kolme tuntia.
Luottamus tuntui hyvältä ja valmista syntyi.
Nyt vain odottelen vielä niitä puusepäntöitä.
Massiivipuuta. Sitä pitäisi päästä treenaamaan koneilla, jotta näyttötutkinto sitten menee hyvin.
On hienoa, kun vanhat huonekalut juttelee.
Pidän siitä!
Näillä fiiliksillä torstaihin ja neljänteen työpäivään.
